Albrekt I Itävaltalainen
Albrekt I Itävaltalainen (saks. Albrecht I); (heinäkuu 1255 Rheinfelden – 1. huhtikuuta 1308 Windisch) oli Itävallan herttua vuodesta 1282 ja Saksan kuningas vuodesta 1298 kuolemaansa asti. Albrekt oli kuningas Rudolf I Habsburgilaisen vanhin poika.[1]
Hänen puolisonsa oli Elisabet Tirolilainen (n. 1262–1312). Heidän poikansa oli Itävallan herttua Albrekt II (1298–1358) ja pojanpoikansa Itävallan herttua Rudolf IV.
Vuonna 1298 osa Saksan ruhtinaista valitsi Albrektin Saksan kuninkaaksi tyytymättöminä kuningas Aadolfiin. Vallasta kamppailevien Albrektin ja Aadolfin joukot kohtasivat toisensa Göllheimin taistelussa, joka päättyi Albrektin voittoon tämän surmattua omakätisesti Aadolfin. Kuninkaanvaali uusittiin, ja Albrekt valittiin kuninkaaksi. Kruunajaiset pidettiin 24. elokuuta 1298 Aachenissa.
Albrekt yritti valloittaa vuonna 1299 Hollannin ja Zeelandin, mutta epäonnistui sotatoimissaan. Vuonna 1307 hän hyökkäsi Thüringeniin, mutta kärsi tappion lähellä Luckan kaupunkia.
Albrekt kuoli veljenpoikansa Juhana Svaabialaisen murhaamana 1. toukokuuta 1308 Bruggin lähellä Windischissä, nykyisessä Sveitsissä. Paikalle perustettiin murhan jälkeen Königsfeldenin luostari.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Albrekt I Itävaltalainen Wikimedia Commonsissa
 |
Edeltäjä: Aadolf Nassaulainen |
Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija 1298–1308 |
Seuraaja: Henrik VII Luxemburgilainen |
| ||||||||||||||||||
