Krista Kiuru

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Krista Kiuru
Kiuru vuonna 2019
Kiuru vuonna 2019
Suomen perhe- ja peruspalveluministeri
Marinin hallitus
6.10.2022–20.6.2023
Edeltäjä Aki Lindén
Seuraaja Sanni Grahn-Laasonen
Rinteen hallitus
6.6.2019–10.12.2019
Marinin hallitus
10.12.2019–4.2.2022
Edeltäjä Annika Saarikko
Seuraaja Aki Lindén
Suomen opetus- ja viestintäministeri
Kataisen hallitus
4.4.2014–24.6.2014
Stubbin hallitus
24.6.2014–29.5.2015
Edeltäjä Krista Kiuru (opetusministeri)
Pia Viitanen (viestintäministeri)
Seuraaja Sanni Grahn-Laasonen (opetusministeri)
Anne Berner (viestintäministeri)
Suomen opetusministeri
Kataisen hallitus
24.5.2013–4.4.2014
Edeltäjä Jukka Gustafsson
Seuraaja Krista Kiuru
Suomen asunto- ja viestintäministeri
Kataisen hallitus
22.6.2011–24.5.2013
Edeltäjä Jan Vapaavuori (asuntoministeri)
Suvi Lindén (viestintäministeri)
Seuraaja Pia Viitanen
Kansanedustaja
21.3.2007–
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Satakunnan vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt5. elokuuta 1974 (ikä 49)
Pori
Tiedot
Puolue SDP
Koulutus valtiotieteiden maisteri (2001)
Tutkinnot Turun yliopisto
Uskonto evankelis-luterilainen [1]
Aiheesta muualla
kristakiuru.fi

Krista Katriina Kiuru (s. 5. elokuuta 1974 Pori) on suomalainen SDP:tä edustava poliitikko. Hän on ollut kansanedustaja Satakunnan vaalipiiristä vuodesta 2007. Kiuru toimi Kataisen hallituksen asunto- ja viestintäministerinä vuosina 2011–2013 ja opetusministerinä 2013–2014 sekä Kataisen ja Stubbin hallituksen opetus- ja viestintäministerinä 2014–2015.[2] Toimenkuva vaihtui ensin SDP:n ministerikierrätyksen ja myöhemmin vasemmistoliiton hallituksesta eroamisen vuoksi. Kiuru nimitettiin 6. kesäkuuta 2019 Rinteen hallitukseen perhe- ja peruspalveluministeriksi, ja sitä seuranneeseen Marinin hallitukseen 10. joulukuuta 2019. Kiurun sijaiseksi valittiin tammikuussa 2022 tämän äitiysloman ajaksi Aki Lindén.[3] Kiuru tuli tunnetuksi myös tiukan koronalinjan valvonnasta.[4]

Koulutus ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiuru valmistui ylioppilaaksi Ulvilan lukiosta vuonna 1993 ja valtiotieteiden maisteriksi Turun yliopistosta vuonna 2001. Vuosina 1996–2007 hän työskenteli filosofian, uskonnon ja ilmaisutaidon tuntiopettajana ja vuosina 2004–2005 Tampereen yliopiston Porin yliopistokeskuksen toiminnan suunnittelijana.[2]

Vuonna 2017 hän sai Turun yliopiston vuoden alumnin tunnustuksen myötävaikuttamisesta koulutuksen ja tutkimuksen kehitykseen.[5]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen valintaansa kansanedustajaksi Kiuru toimi Sosialidemokraattisissa Nuorissa ja Sosialidemokraattisissa Opiskelijoissa. Hän on toiminut myös Sosialidemokraattisissa Naisissa. Vuodesta 2001 Kiuru on ollut Porin kaupunginvaltuuston jäsen ja puheenjohtaja vuosina 2009–2012 sekä 2017 alkaen. Kiuru oli SDP:n puoluevaltuuston varapuheenjohtaja vuosina 2010–2011. Kiuru on ollut SDP:n ensimmäinen varapuheenjohtaja vuosina 2012–2014 ja kolmas varapuheenjohtaja vuodesta 2014.[6][7]

Kiuru valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan vuoden 2007 vaaleissa 5 560 äänellä.[8] Hänet valittiin uudelleen vuoden 2011 vaaleissa 7 786 äänellä.[9]

Kesäkuussa 2011 Kiuru nimitettiin Kataisen hallituksen asunto- ja viestintäministeriksi.[10] Viestinnästä vastaavana ministerinä Kiurun tehtäväksi tuli vuonna 2011 tehdä esitys Yleisradion rahoituksen järjestämisestä asian jäätyä edelliseltä hallitukselta kesken.[11] Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen kritisoi keväällä 2012 Kiurun tapaa hoitaa Yle-uudistusta. Hänen mukaansa Kiuru antoi ymmärtää ettei mediajohtajien tulisi puuttua uudistukseen. Pentikäisen mukaan median poliittinen sääntely on uhka sananvapaudelle ja median tehtävälle vahtia vallanpitäjiä, eikä poliitikko saisi edes vihjata, että politiikan arvostelu voisi vaikuttaa esimerkiksi televisiokanavien toimilupien myöntämiseen.[12]

SDP:n ministerikierrätyksessä toukokuussa 2013 Kiurusta tuli opetusministeri.[13] Opetusministerinä hän on ajanut muun muassa oppivelvollisuuden pidentämistä vuodella.[14] Huhtikuussa 2014 Kiuru sai hoitaakseen myös viestintäministerin tehtävät vasemmistoliiton erottua hallituksesta.[15]

Kiuru nimitettiin perhe- ja peruspalveluministeriksi 6. kesäkuuta 2019 Rinteen hallitukseen ja 10. joulukuuta 2019 sitä seuranneeseen Marinin hallitukseen. Kiurun sijaiseksi valittiin tammikuussa 2022 tämän äitiysloman ajaksi Aki Lindén.[3]

Lokakuussa 2022 Helsingin Sanomat kirjoitti Kiurun olleen THL:n asiantuntijoita vastaan koko koronapandemian ajan ja painostaneen asiantuntijoita linjalleen ja kieltäneen näitä kertomasta näkemyksiään.[16] Marraskuussa 2021 nimetön "hallituslähde" uhkasi THL:n ylilääkäri Hanna Nohynekin ja pääjohtaja Markku Tervahaudan erottamisella, jolloin Suomenmaa perusteli Kiurun olevan lähteen takana.[17]

Kiuru ilmoitti toukokuussa 2023 tavoittelevansa SDP:n puheenjohtajuutta edellisen puheenjohtajan Sanna Marinin ilmoitettua luopuvansa puheenjohtajuudesta.[18] Hän kuitenkin hävisi jäsenäänestyksessä Antti Lindtmanille äänin 12 546 – 3 587 syyskuun alussa pidetyssä SDP:n puoluekokouksessa.[19]

Poliittisia näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HS-analyysin mukaan Kiuru on "voimakkaan vasemmistolainen". Kiuru itsekin sanoi olevansa "selkeästi vasemmistolainen vaihtoehto" puheenjohtajakisassa 2023 ja Rinteen-Marinin linjan jatkaja sekä SDP:n nojaavan "vahvasti vasemmistolaiseen politiikkaan". Hänen mukaansa talouspolitiikka ei ole mitään avaruustiedettä vaan tavallisen ihmisen ynnäilyä rahojemme riittävyydestä.[20]

Kiuru kannattaa pakkoruotsia.[21] Hänelle on ollut henkilökohtaista hyötyä ruotsista, sillä hän sai tutustua ruotsinkieliseen poikaystävään nuorena juuri ruotsin kielen taidon ansiosta[22].

Luottamustoimia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiuru on ollut Satakuntaliiton valtuutettu (2001–2004) ja hallituksen jäsen (2005–2008), Suomen Punaisen Ristin varapuheenjohtaja (2002–2008) ja Porin evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän kirkkoneuvoston jäsen (2003–2006). Hän oli SPR:n valtuuston puheenjohtaja 2008–2011.[2]

Ministerikauteensa saakka Kiuru oli Kuluttajaliiton, Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi -järjestön ja Suomi–Unkari Seuran puheenjohtaja sekä varapuheenjohtaja Suomen YK-liitossa. Hän oli myös Porin seurakuntayhtymän kirkkovaltuuston jäsenenä (2007–2011) ja Satakunnan Osuuskaupan hallintoneuvostossa (2009–2011).[23]

Pakkokaranteeniehdotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krista Kiuru ilmoitti hallituksen tiedotustilaisuudessa 10. elokuuta 2020, että Suomi ottaa käyttöön mahdollisimman pian pakkotestaamisen sekä pakollisen karanteenin riskimaista tuleville matkustajille koronaviruksen leviämisen estämiseksi.[24] Elinkeinoministeri Mika Lintilän mukaan hallitus ei ollut sitoutunut Kiurun pakkotestiin ja -karanteeniin. Lintilän mukaan ministeriö tai valtioneuvosto eivät voi määrätä karanteeneja.[25] Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson yllättyi Kiurun ilmoituksesta, että Suomi ottaisi käyttöön pakollisen karanteenin kaikille riskimaista Suomeen matkustaville. Henrikssonin mukaan Kiurun ilmoittamista toimista ei ollut keskusteltu hallituksen sisällä.[26] Oikeuskansleri Tuomas Pöysti lausui, ettei ministeri tai hallitus voi määrätä pakkotoimia, vaan valtioneuvosto ja ministeriöt voivat antaa testauksista ja karanteeneista lähinnä yleisiä ohjeita. Pelkkä riskimaasta tuleminen ei riitä pakkokaranteeniin.[27] Myös kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori Martin Scheininin mukaan olisi lainvastaista laittaa kaikki tietystä maasta tulevat karanteeniin.[28]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krista Kiurun aviopuoliso on sijoituspalveluyhtiön myyntijohtaja, varainhoitaja Simo Rahikainen.[29][30] He avioituivat elokuussa 2022.[30] Pariskunnan ensimmäinen yhteinen lapsi, tytär, syntyi 17. maaliskuuta 2022.[31]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vaalikone 2015 Yle. Viitattu 7.6.2019. [vanhentunut linkki]
  2. a b c Krista Kiuru Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 23.4.2014.
  3. a b SDP valitsi peruspalveluministeriksi jopa Kiuruakin tiukemman terveyden puolustajan – tällainen on Aki Lindén Yle Uutiset. 27.1.2022. Viitattu 27.1.2022.
  4. Pääkirjoitus: Korona ”loppui” kun Kiuru lähti www.iltalehti.fi. Viitattu 22.11.2022.
  5. Krista Kiurusta Turun yliopiston vuoden alumni Turun Sanomat. 28.2.2017. Arkistoitu 28.2.2017. Viitattu 1.3.2017.
  6. Aunimo, Rane: Koko varapuheenjohtajisto vaihtuu – nuori Eero Vainio nousi huipulle Kiurun ja Lindtmanin kanssa Demari.fi. 25.5.2012. Arkistoitu 7.4.2014. Viitattu 26.11.2020.
  7. Pohjanpalo, Olli: Yllätysnimi Sanna Marin nousi Sdp:n puheenjohtajistoon Helsingin Sanomat. 9.5.2014. Arkistoitu 9.5.2014. Viitattu 9.5.2014.
  8. Eduskuntavaalit 18.3.2007: Valitut ehdokkaat Satakunnan vaalipiiri Vaalit.fi. 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 23.4.2014.
  9. Eduskuntavaalit 17.4.2007: Valitut ehdokkaat Satakunnan vaalipiiri 13.5.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 23.4.2014.
  10. Kataisen hallitus nimitettiin Valtioneuvosto. 22.6.2011. Arkistoitu 18.10.2013. Viitattu 23.4.2014.
  11. Vaalisto, Heidi: Mediamaksu kummittelee Yle-papereissa Digitoday. 7.9.2011. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 23.4.2014.
  12. Pentikäinen, Mikael: Toiveiden toveri hiekkalaatikolta Helsingin Sanomat. 18.3.2012. Arkistoitu 20.4.2012. Viitattu 23.4.2014.
  13. Viitanen ja Huovinen uudet ministerit, Kiuru vaihtaa salkkua Demari.fi. 17.5.2013. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 23.4.2014.
  14. Liiten, Marjukka: Opetusministeri: Oppivelvollisuutta pitäisi pidentää vuodella Helsingin Sanomat. 7.7.2013. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 4.7.2014.
  15. Virkkunen liikenneministeriksi, Kiuru viestintäministeriksi 4.4.2014. Liikenne- ja viestintäministeriö. Viitattu 26.11.2020.
  16. Kiurun paluu sytytti taas koronariidat Helsingin Sanomat. 22.10.2022.
  17. Poliitikot pysykööt lestissään – asiantuntijoiden arvovaltaa ei pidä lähteä murentamaan valtapoliittista syistä Suomenmaa. 1.12.2021.
  18. Laakso, Antti: Kiuru haastaa Lindtmanin SDP:n puheenjohtajakisassa yle.fi. 1.5.2023. Viitattu 3.9.2023.
  19. Sundman, Robert: Antti Lindtman valittiin Sdp:n johtoon selvin luvuin – kiitti vuolaasti isäänsä ja puolisoaan ja lupasi lukea iltasadun tyttärelleen jatkossakin hs.fi. 1.9.2023. Viitattu 3.9.2023.
  20. Kiuru haastoi varovaisen Lindtmanin värikkäillä sanan­käänteillä Helsingin Sanomat. 9.6.2023.
  21. Nimilista paljastaa: Katso kuka eduskunnassa kannattaa pakkoruotsia – ja kuka vastustaa www.is.fi. 15.8.2013. Ilta-Sanomat. Viitattu 12.1.2022.
  22. Täysistunnon pöytäkirja 52/2014 vp www.eduskunta.fi. 15.05.2014. Eduskunta. Viitattu 16.01.2022.
  23. Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle valtioneuvoston jäsenten sidonnaisuuksista 30.6.2011. Eduskunta. Arkistoitu 17.8.2014. Viitattu 23.4.2014.
  24. Suomi ottaa käyttöön pakko­karanteenin 11.8.2020. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.10.2020.
  25. Elinkeinoministeri Lintilä lateli suorat sanat ministeri Kiurun pakkokaranteeniehdotuksesta 12.8.2020. MTV3 Uutiset. Viitattu 6.10.2020.
  26. Oikeus­ministeri Anna-Maja Henriksson yllättyi pakko­karanteenista: 11.8.2020. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.10.2020.
  27. Oikeuskansleri pakkokaranteeneista US:lle: Hallitus ei voi korvata lääke­tieteellistä harkintaa 12.8.2020. Ilta-Sanomat. Viitattu 6.10.2020.
  28. Krista Kiurun kovimmalta uhkaukselta lähtivät juuri ilmat pihalle 12.8.2020. Ilta-Sanomat. Viitattu 6.10.2020.
  29. Kajander-Ruuth, Sanna: Krista Kiuru, 47, on raskaana Ilta-Sanomat. 22.12.2021. Viitattu 22.12.2021.
  30. a b Muurinen, Sakari & Jokinen, Jenny: Krista Kiuru ja Simo Rahikainen menivät naimisiin – Tuore aviopari lähti kirkon pihasta riksataksilla Satakunnan Kansa. 27.8.2022. Viitattu 27.8.2022.
  31. Kangas, Laura: Ministeri Krista Kiuru sai lapsen: "Kaikki meni hyvin, ja voimme hyvin" 19.3.2022. Yle. Viitattu 19.3.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Annika Saarikko
Aki Lindén
Suomen perhe- ja peruspalveluministeri
2019−2022
2022–2023
Seuraaja:
Aki Lindén
Sanni Grahn-Laasonen
Edeltäjä:
Jukka Gustafsson
Suomen opetusministeri
2013−2015
Seuraaja:
Sanni Grahn-Laasonen
Edeltäjä:
Jan Vapaavuori (asuntoministeri)
Suvi Lindén (viestintäministeri)

Suomen asunto- ja viestintäministeri
2011–2013
Seuraaja:
Pia Viitanen