Mustarastas
| Mustarastas | |
|---|---|
,_%D0%91%D0%B8%D1%82%D1%86%D0%B5%D0%B2%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9_%D0%BB%D0%B5%D1%81.jpg) Koiras. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Rastaat Turdidae |
| Suku: | Rastaat Turdus |
| Laji: | merula |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Turdus merula |
|
 Mustarastaan levinneisyys. |
|
| Katso myös | |
Mustarastas (Turdus merula) on rastaiden sukuun kuuluva lintulaji ja Uudenmaan maakuntalintu.
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustarastas on 23,5–29 cm pitkä. Koiraan höyhenpuku on kokonaan musta, ja sillä on keltainen nokka ja silmärengas. Naaras on väriltään tummanruskea. Kurkku on vaaleampi, ja rinnassa on epäselvää täplitystä. Nuoret yksilöt muistuttavat vanhaa naarasta, mutta niillä on täplitystä myös yläpuolella.[3]
Mustarastas on äänekäs lintu, ja sillä on laaja äänivalikoima. Kutsuääniä muuttolennossa ovat rullaava ”srrri” ja syvä ”kok”. Huolestuneena mustarastas päästää hyvin ohutta ”tsiiih”-ääntä ja kovaa maiskutusta ”tsuk-uk-uk-...”. Varoitusääni on pitkään jatkuva, takova ja kirkas ”pli-pli-pli”. Laulu on kaunista melodista lurittelua, jossa on huilumaisia ääniä. Laulussa on rauhallinen tahti ja liukuvat sävelkorkeuden vaihtelut. Säkeet ovat melko lyhyitä ja toistuvat 3–5 sekunnin välein. Joidenkin yksilöiden säe voi olla haikeampi ja kuulostaa kulorastaan laululta.[3]
Mustarastas voi oppia matkimaan muun muassa ambulanssin sireenin ääntä, auton murtohälyttimen ulinaa, kännykän soittoääniä, moottorisahaa ja vislausta. Lintuasiantuntija Steven Dudleyn mukaan mustarastas harrastaa matkimista vain harvoin, toisin kuin kottaraiset ja muut rastaat.[4] Mustarastaan laulutaito ei ole peritty ominaisuus, vaan nuori mustarastas opettelee laulunsa pääasiassa lajitovereiltaan.[5]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustarastasta tavataan lähes koko Euroopassa, Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Sitä on myös istutettu Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Euroopassa on 40–82 miljoonaa pesivää paria eli 120–246 miljoonaa yksilöä. Euroopan kanta muodostaa 50–74 prosenttia maailmanlaajuisesta kannasta, joten hyvin varovainen arvio koko maailman kannasta on 162–492 miljoonaa yksilöä.[1]
Suomessa mustarastas oli 1900-luvun alussa eteläinen laji mutta on sen jälkeen levittäytynyt pohjoiseen päin. Nykyisin laji pesii vakituisesti Lapin eteläosissa asti. Suomessa mustarastaat ovat osittaismuuttajia, ja vuosien väliset kannanvaihtelut ovat suuria. 1950-luvulla Suomen mustarastaskannaksi arvioitiin noin 17 000 paria. 1970-luvulla kanta oli kasvanut arviolta 300 000 pariin. Ankarat talvet 1980-luvun lopulla pudottivat kannan 130 000 pariin, mutta 1990-luvun lopulla kanta oli kasvanut arviolta 250 000 pariin. Vuosina 2008–2012 Suomen kannaksi arvioitiin 470 000 – 590 000 paria.[6] Vuosina 2013–2018 kannan arvioitiin nousseen jo 551 000 – 788 000 pariin.[7] Tarkkaa syytä runsastumiseen ei tiedetä, mutta talviruokinnan runsastuminen ja talvien leudontuminen ovat suosineet lajia.[8]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustarastas pesii rehevissä metsissä mutta myös ihmisen läheisyydessä puistoissa ja pihoissa.[8] Kannan kasvettua mustarastas on siirtynyt rehevimmistä metsistä myös mäntyvaltaisiin metsiin.[9]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustarastas tekee korsista, sammalista ja lehdistä rakennetun pesänsä maahan, juurakkoon, puun tai pensaan tyveen, halkopinoon tai risukasaan. Naaras munii 3–6 sinivihreää, ruskeapilkkuista munaa, joita se hautoo 11–14 päivää. Poikaset pysyvät pesässä noin 14 päivää emojen ruokkiessa niitä. Pesäpoikasajan jälkeen emot ruokkivat niitä vielä 2–3 viikkoa.[9]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustarastas käyttää ravinnokseen matoja, kotiloita, hyönteisiä, ruuantähteitä, siemeniä, marjoja ja hedelmiä.[9]
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Koiras. -
Naaras. -
Pesä munineen. -
Pesä poikasineen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Turdus merula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 16.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Mustarastas – Turdus merula Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Svensson, Lars: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 296. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
- ↑ Ambulanssia matkiva mustarastas piinaa perhettä Aamulehti. 10.7.2008. Arkistoitu 13.7.2008. Viitattu 10.7.2008.
- ↑ Laine, Lasse J.: Lintuharrastajan opas, s. 51. Otava, 2006. ISBN 951-1-18829-1.
- ↑ Population status and trends at the EU and Member State levels, Turdus merula Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. European Environment Agency. Viitattu 28.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Population status and trends at the EU and Member State levels, Turdus merula Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 28.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Lintuatlas atlas3.lintuatlas.fi. Viitattu 14.4.2013.
- ↑ a b c Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 236. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- LuontoPortti: Mustarastas (Turdus merula)
- ITIS: Turdus merula (englanniksi)