Klovni

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Pelle)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Pelle” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.
Klassinen Aukusti-klovni punaisine pallonenineen ja kasvomaalauksineen.
Les Rossyann -klovniryhmän Valkoinen klovni, takanaan knallipäinen Aukusti.

Klovni tai pelle on pantomiimissa tai sirkuksessa esiintyvä koominen hahmo, joka ilmehtii ja esittää fyysistä, sanatonta komiikkaa yksin tai ryhmässä. Ilmeiden ja liikkeiden näkymiseksi yleisölle suuressakin sirkusteltassa klovnin kasvot on maalattu silmiä, nenää ja suuta tehostaen. Klovnin puku on liioitellun värikäs. Sirkuksen ja pantomiimiteatterin lisäksi klovnit voivat esiintyä erilaisissa lastentapahtumissa ja karnevaaliesityksissä. Sairaaloissa lapsipotilaita viihdyttävät huoneesta toiseen kiertävät sairaalaklovnit, jotka yleensä myös puhuvat, soittavat ja laulavat.[1] Klovnina esiintymisen taitoa kutsutaan nimellä klovneria.[2]

Klovnit sirkusesityksissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klovninumerot laukaisevat sirkusesityksen katsojissa jännittävien trapetsi- ja muiden numeroiden aiheuttamia jännitystiloja tarjoamalla komiikan avulla mahdollisuutta nauraa ja rentoutua. Klovniesityksiä tarvitaan myös antamaan aikaa lavasteiden vaihtoa varten siirryttäessä esityksestä toiseen. Lasten eläytyessä klovnien temppuihin ilo tarttuu aikuisiinkin. Vahingonilolta näyttävä ilo klovnien epäonnistumisista voikin olla samastumisen kautta naurua itselle: katsojasta on hauskaa kun joku kompuroi hänen puolestaan.[3][4]

Valkoinen klovni ja Aukusti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläisen ja Manner-Euroopan sirkusten klovniesityksissä keskeistä roolia esittää yleensä Valkoinen klovni, valkokasvoinen, kartiohattuinen, älykäs ja huolitellusti puettu hahmo. Hänen apunaan esiintyy yksi tai useampia Aukusteja (Auguste), koomisen kömpelöä hahmoa punaisine pallonenineen, pussimaisine vaatteineen ja ylisuurine kenkineen. Esitysten dramaturgiassa Valkoinen klovni yrittää saada hölmöjä Aukusteja tekemään erilaisia tehtäviä, joissa he tietenkin epäonnistuvat koomisilla tavoilla. Joskus Aukusti-klovnit kuitenkin maksavat samalla mitalla Valkoiselle klovnille ja nolaavat vuorostaan tämän. Välillä Aukusti-klovnit voivat epäonnistumistensa lomassa paljastuakin osaaviksi sirkustemppujen tekijöiksi tai taitaviksi muusikoiksi erilaisine instrumentteineen. Sirkusten klovnit ovatkin usein ikääntyneitä akrobaatteja, jonglöörejä tai muita esiintyjiä, jotka eivät enää suoriudu vaativista sirkusesityksistä.[5][1]

Klovnien perinteinen kasvonaamio maalataan sinkkioksidin ja glyseriinin sekoituksella ja lisäksi väriaineilla. Valkoisen klovnin kasvot maalataan kokonaan valkoisiksi, poskiin laitetaan usein punaiset läiskät ja suuta ja silmiä korostetaan mustalla tai punaisella rajauksella. Aukusti-klovnin naamion pohja on valkoinen tai vaaleanpunainen, silmien ja suun ympäristö maalataan leveän liioitellusti ja nenään kiinnitetään punainen pallo.[4]

Muita klovnityyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klassinen sirkuksen klovnihahmo on myös Aukusti-muunnelma, usein yksin esiintyvä kulkuriklovni, jonka tunnetuin edustaja on mykkäelokuvista tuttu Charlie Chaplinin kulkurihahmo.[6] Muita karaktääriklovneja, eri ihmistyypeiltä hahmonsa lainaavia hassuttelijoita, ovat muun muassa koulupoika tai isoäiti.[1]

1500-luvulla kehittyneen commedia dell’arten esityksissä oli useita nykyisten klovnihahmojen edeltäjiä, kuten Pagliaccio ja Harlekiini. Pagliaccion nimitys tulee hahmon karkeasta kankaasta valmistetusta asusta. Pagliaccio oli koominen ja naurettava hahmo, joka puettiin liian suuriin vaatteisiin sekä valtavan kokoisiin kenkiin. Hahmon kasvot oli meikattu räikeästi.[7][8] Harlekiini puolestaan on klovnihahmo, jolla on salmiakkiruutukuvioiset (kirjavat) vaatteet ja kasvoilla joko musta naamio tai valkoinen kasvomaali. Miimikko on hahmo, joka viestii sanattomasti elehtimällä ja jonka kasvot on yleensä maalattu valkoisiksi. Tunnetuin miimikko oli Marcel Marceau. Hovinarri oli historiassa kuninkaallisen hovin jäsen, joka yleensä pukeutui kolmisakaraiseen päähineeseen, pienten kellojen somistamiin asuihin ja kirkkaisiin väreihin, ja jonka tehtävä oli huvittaa kuningasta ja muuta hoviväkeä.[4]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klovneria juontaa juurensa monien alkuperäiskansojen kulttuurissa esiintyvään ilveilijään, joilla on lupa tehdä pilaa yhteisön pyhistäkin rituaaleista esimerkiksi ratsastamalla väärinpäin hevosen selässä, juoksemalla takaperin tai kävelemällä käsillään. Antiikin Kreikan ja Rooman aikana ilveily ja komiikka kehittyivät teatteritaiteen muun kehityksen ohella ja saivat uusia ilmaisumuotoja.[2]

Nykypäivän klovneriassa näkyy vahvimmin italialainen, farssimainen ja meluisa sekä improvisaatiota hyödyntävä teatterityyli commedia dell’arte, joka oli vahvimmillaan 1400-luvulta aina 1800-luvun alkuun asti. Sirkuksen ohjelmanumeroksi klovneria tuli vasta 1800-luvulla, kun tarvittiin koomista helpotusta vaarallisten ja jännittävien ohjelmanumeroiden jälkeen. Klovnin rooliin sirkuksessa kuuluu myös yhteyden synnyttäminen katsomon ja esiintymismaneesin välille.[2]

Klovneriassa Valkoista klovniakin tärkeämmäksi hahmoksi muotoutui vähitellen Augustiklovni. Sen sanotaan syntyneen vuonna 1869 berliiniläisessä Renz-sirkuksessa, kun taitoratsastaja Tom Bellinger laittoi peruukin päähänsä, käänsi takkinsa nurinpäin ja hyppäsi hevosen selkään ratsastamaan. Naurava yleisö huusi esiintyjälle ”Auguste!”, joka silloisella saksalaismurteella tarkoitti hölmöä tai tomppelia.[2]

Tunnettuja klovneja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klovnien pelko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 Sheffieldin yliopiston tutkijat kysyivät 250 lapselta mielipiteitä seinään maalatuista jättikokoisista klovninaamoista tarkoituksenaan tutkia vaihtoehtoja sairaaloiden ilmapiirin parantamiselle. Kaikki kyselyyn osallistuneet 4–16-vuotiaat lapset pitivät maalauksia sairaalassa pelottavina ja epäsopivina.[9][10] [11]lähde tarkemmin? Brittiläinen taide- ja musiikkifestivaalitapahtuma Bestival luopui vuoden 2006 klovniteemastaan, koska monet tapahtumaan osallistuneet aikuiset pelkäsivät klovneja.[12] John G. Robertson on kirjassaan ”An Excess of Phobias and Manias” nimennyt klovnien pelon koulrofobiaksi.[13]

Klovneja on käytetty pelottelukeinona muun muassa elokuvissa, joista yksi suosituimpia on Stephen Kingin kirjaan pohjautuva Se (1990). Tosielämän sarjamurhaajan John Wayne Gacyn kutsumanimi oli Killer Clown, koska hän kävi vapaa-aikanaan viihdyttämässä sairaalan lastenosaston potilaita klovniksi pukeutuneena.[14]

Vuonna 2016 Yhdysvalloissa klovneiksi pukeutuneet ihmiset alkoivat pelotella ihmisiä.[15] Pelottelun motiivina on ollut pilailu tai kiusanteko.[15] Monet pelottelijat ovat käyttäytyneet uhkaavasti ja jahdanneet kohtaamiaan ihmisiä.[16] Jotkin pelottelijat ovat myös varustautuneet pesäpallomailoilla tai teräaseilla ja vahingoittaneet kohtaamiaan henkilöitä.[15][16] Klovni-ilmiö levisi Yhdysvalloista nopeasti ympäri maailmaa ja rantautui lokakuussa myös Suomeen.[15] Suomessa poliisi voi tuomita pelottelijoita esimerkiksi järjestyslain 2. luvun 3. pykälän (yleisen järjestyksen häiritseminen ja turvallisuuden vaarantaminen) rikkomisesta,[17][18] järjestyslain 3. luvun 10. pykälän (toisen vahingoittamiseen soveltuvien esineiden ja aineiden hallussapito) rikkomisena[18] tai laittomasta uhkauksesta.[16]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Stevens, Geoff: Circus Dictionary. Over 1,000 Circus Terms Defined, s. 9, 27–28, 77, 85. Buntingford, Herts.: Aarvark Publishing, Circus Friends Association, 2004. ISBN 1 872904 27 0.
  2. a b c d Siljamäki, Jari: Klovnerian käsikirja. Atena kustannus Oy. Porvoo 2010. Katso Lehtonen, Maria: Sirkus ja klovneria (Chocolat-elokuvaan (2015) liittyvä oppimateriaali) 2017. Koulukino ry. Viitattu 20.9.2017.
  3. Nieminen, Kari: Klovnit Sirkusteltta-blogi. 13.5.2012. Viitattu 20.9.2017.
  4. a b c Kirk, Rhina: Circus Heroes and Heroines, s. 68–69, 88. Hammond Incorporated, 1972. (englanniksi)
  5. Nieminen, Kari: Aukusti ja Valkoinen klovni Sirkusteltta-blogi. 14.5.2012. Viitattu 20.9.2017.
  6. Nieminen, Kari: Kulkuriklovni Sirkusteltta-blogi. 15.5.2012. Viitattu 20.9.2017.
  7. Pagliaccio Enciclopedia Treccani. Viitattu 25.9.2023. (italiaksi)
  8. Pagliàccio in Vocabolario Treccani. Viitattu 25.9.2023. (italiaksi)
  9. Sirpa Kulonen: Lapset pelkäävät klovneja 27.12.2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 25. toukokuuta 2008.
  10. Don't send in the clowns
  11. Clowns Disliked By Young Patients
  12. Study Reveals Kids’ Fear of Clowns (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. John G. Robertson: An Excess of Phobias and Manias. Senior Scribe Publications, 2003. ISBN 096309193X.
  14. Vronsky s. 197
  15. a b c d Kerkelä, Lassi: Pelkoa herättänyt klovni-ilmiö levisi Suomeenkin – silminnäkijät kertoneet tapauksista eri puolilla maata HS.fi. 18.10.2016. Viitattu 24.10.2016.
  16. a b c Miksi pellet pelottavat? 10 faktaa maailmanlaajuisesta klovni-ilmiöstä MTV.fi. 20.10.2016. Arkistoitu 23.10.2016. Viitattu 24.10.2016.
  17. Gråsten, Hanna: Jo 10 klovnien pelottelutapausta Suomessa - näin poliisi voi puuttua Iltalehti. 20.10.2016. Viitattu 24.10.2016.
  18. a b Järjestyslaki 612/2003 Finlex. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 24.10.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]