Tämä on lupaava artikkeli.

Liechtenstein

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 19. elokuuta 2013 kello 05.25 käyttäjän JSeppänen (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Liechtensteinin ruhtinaskunta
Fürstentum Liechtenstein
lippu vaakuna

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Ruhtinas
Pääministeri		 Hans Adam II
Klaus Tschütscher
Pääkaupunki Vaduz
47°08′N 9°30′E
Muita kaupunkeja Schaan
Pinta-ala
– yhteensä 160[1] (sijalla 218)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2012) 36 713[1] (sijalla 212)
– väestötiheys 221,54
– väestönkasvu 0,653 (2011)
Viralliset kielet saksa
Valuutta Sveitsin frangi (CHF)
BKT (2009)
– yhteensä 5,003 miljardia USD[1]  (sijalla 161)
– per asukas 141 100 USD
HDI (2019) 0,919[2] (sijalla 19)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 8
– teollisuus 37
– palvelut 55
Aikavyöhyke +1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
 – perustettu
 – itsenäistynyt


23. tammikuuta 1719

12. heinäkuuta 1806
Lyhenne LI
– ajoneuvot: FL
– lentokoneet: HB
Kansainvälinen
suuntanumero		 +423
Tunnuslause ei mottoa
Kansallislaulu ”Oben am jungen Rhein”

Liechtensteinin ruhtinaskunta [ˈlɪçtn̩ʃtaɪn] on pieni ruhtinaskunta Alpeilla Sveitsin ja Itävallan välissä. Liechtensteinin pinta-ala on 160 neliökilometriä ja väkiluku noin 37 000. Sekä alan että väestön mukaan maa on Euroopan neljänneksi pienin valtio.[3][4] Alue on ollut vuosisatojen aikana eri ruhtinassukujen hallussa, ja ajoittain Saksan, Itävallan, Preussin, Ranskan, Venäjän ja Ruotsin miehittämä. Liechtensteinin nykyinen ruhtinas on Hans Adam II, joka on hallinnut vuodesta 1989, ja pää­ministeri on Klaus Tschütscher (vuodesta 2009).[5] Perustuslaillisessa monarkiassa on laaja kunnallinen itsehallinto. Maatalous on ollut tärkeää ja alue tuottaa etenkin maitotuotteita, mutta teollisuus ja pankkisektori ovat viime vuosikymmeninä kasvattaneet osuuttaan kansantuotteesta voimakkaasti. Urheilussa menestystä on tullut lähinnä talvilajeissa.

Maantiede

Reinin laaksoa Liechtensteinin ja Sveitsin rajalla.

Liechtensteinin ruhtinaskunta sijaitsee Alppien vuoristossa Keski-Euroopassa Sveitsin ja Itävallan välissä. Maa on 160 km²:n kokoinen. Rajalinjaa maalla on yhteensä 76 km, ja siitä 34,9 on Itävallan ja 41,1 Sveitsin kanssa. Liechtenstein ja Uzbekistan ovat maailman ainoat sisämaavaltioista, joiden kaikki rajanaapuritkin ovat sisämaan valtioita. Suurin osa maasta on vuoristoista, mutta Reinin laakson alueella maan länsiosassa on myös tasaista maastoa. Maan korkein kohta on 2 599 metrin korkeuteen merenpinnasta kohoava Vorder-Grauspitz.[1]

Liechtensteinin ilmasto on sen korkeuden huomioon ottaen melko lämmin, mikä johtuu pitkälti lämpimistä föhntuulista. Kylmintä on tammikuussa, jolloin pakkasta on keskimäärin -4,5 °C. Lämpimintä on heinäkuussa, jolloin lämpötila kohoaa keskimäärin 19,9 °C. Sadetta tulee vuosittain keskimäärin 105 senttiä.[6]

Maan kasvi- ja eläinlajisto vaihtelee voimakkaasti maaston korkeuden mukaan. Föhntuulen ansiosta Liechtensteinin alueella esiintyy joitakin kämmekkäkasveja. Korkeammalla kasvavat muun muassa alppiruusu ja alppitähti eli edelweiss. Yleisimpiä puita alueella ovat esimerkiksi vaahterat, pyökit ja lepät. Kotoperäisiin nisäkäslajeihin kuuluvat esimerkiksi kettu, kauris, euroopanmajava, mäyrä ja gemssi. Eri lintulajeja maassa tavataan yli 120.[6]

Historia

Pääartikkeli: Liechtensteinin historia
Keskiajalla rakennettu Vaduzin linna.

Ensimmäinen Liechtensteinin alueelle muodostunut valtiomuodostelma oli Kaarle Suuren kuoleman jälkeen vuonna 814 perustettu Ala-Raetia frankkien alaisuudessa. Vuonna 1342 perustettiin Vaduzin kreivikunta, joka tuli suoraan Saksan keisarikunnan alaisuuteen vuonna 1396. Vuonna 1434 alueeseen liitettiin Schellenberg. Alueella hallitsivat pitkään monet eri suvut, kuten esimerkiksi Monfortit, von Brandisit, van Sulzit ja von Hohenemsit. Kolmikymmenvuotisen sodan aikana 1618−1648 Liechtensteinin alueen miehittivät ensin Itävallan joukot ja vuonna 1647 Ruotsin joukot. Sodan jälkeen aluetta hallinneet von Hohenemsit ajautuivat talousvaikeuksiin ja he päätyivät myymään vuonna 1699 Schellenbergin ja vuonna 1712 Vaduzin Liechtensteinin suvulle, jotka omistivat jo ennestään suuria maa-alueita muualla.[6]

Keisari Kaarle VI perusti Liechtensteinin ruhtinaskunnan 23. tammikuuta 1719. Hän myös tunnusti samalla Liechtensteinien suvun vallan alueella. Napoleonin sotien aikana alueen miehittivät sekä Ranska että Venäjä. Siitä tuli osa Reinin liittoa ja samalla siitä tuli myös riippumaton valtio. Napoleonin tappion jälkeen vuonna 1815 Liechtensttein liittyi puolestaan vastaperustettuun Saksan liittoon. Saksan liitto hajosi Preussin–Itävallan sodan seurauksena vuonna 1866, ja maan lailliset siteet Saksaan katkesivat. Sodan aikana Itävallan puolella oli taistellut 80 liechtensteinilaista, mutta sodan jälkeen maan asevoimat lakkautettiin. Liechtenstein pysyi tiiviissä taloudellisissa väleissä Itävaltaan ensimmäiseen maailmansotaan saakka, jossa se pysytteli puolueettomana. Sota päättyi Itävallan tappioon, ja sitä seurasi talousromahdus, joka johti tulliunionin solmimiseen Sveitsin kanssa vuonna 1923 ja Sveitsin valuutan ottamisen käyttöön Liechtensteinissa.[6]

Ruhtinas Franz Josef II muutti vuonna 1938 Vaduziin.[7] Hän oli ensimmäinen Liechtensteinin ruhtinas, joka asui Liechtensteinin alueella. Liechtenstein jatkoi puolueettomuuttaan toisessa maailmansodassa. Maassa oli jonkin verran natsien tukijoita, jotka kannattivat maan liittämistä Saksaan. Saksan hävittyä sodan vuonna 1945 heitä tuomittiin oikeudessa. Maan nykyinen ruhtinas Hans Adam II astui valtaan vuonna 1984 hänen isänsä luovuttua vallasta. Liechtensteinista tuli YK:n jäsen vuonna 1991 ja samana vuonna se liittyi myös Euroopan vapaakauppajärjestöön.[6]

Vuonna 1999 ruhtinaan ja parlamentin välit kiristyivät ruhtinaan väittäessä voivansa hajottaa parlamentin. Hän myös uhkasi lähtevänsä maanpakoon. Maassa äänestettiin uudesta perustuslaista maaliskuussa 2003 ja sen mennessä läpi ruhtinas Hans Adam II sai lähes yksinvaltiaan oikeudet. Nykyinen perustuslaki takaa ruhtinaalle muun muassa oikeuden hajottaa parlamentti, nimittää tuomarit ja veto-oikeuden lakiesityksissä. Toisaalta perustuslakiin on myös kirjattu kohta, jossa taataan kansalle oikeus järjestää kansanäänestys monarkian lakkauttamisesta. Vuonna 2004 Hans Adam II luopui virallisista tehtävistään poikansa Aloisin hyväksi, mutta hän piti itsellään edelleen valtion päämiehen aseman.[6]

Politiikka

Pääartikkeli: Liechtensteinin politiikka
Hans Adam II, Liechtensteinin hallitseva ruhtinas.

Liechtenstein on valtiomuodoltaan perustuslaillinen monarkia, jonka valtionpäämies on perinnöllinen ruhtinas. Ruhtinas Franz Josef II:n kuolemasta 1989 lähtien ruhtinaana on toiminut Hans Adam II. Maassa toimii yksikamarinen parlamentti (Landtag), jossa on 25 kansan valitsemaa edustajaa. Ruhtinas nimittää vaalien jälkeen maan pääministerin, joka on yleensä suurimman puolueen puheenjohtaja. Pääministeri (tällä hetkellä Klaus Tschütscher) johtaa puolestaan hallitusta.[1] Pääministerin lisäksi hallituksessa toimii neljä ministeriä. Lakialoitteita voivat tehdä virallisten edustajien lisäksi mikä tahansa vähintään tuhannen kansalaisen tai vähintään kolmen kunnan ryhmittymä. Landtagin läpiviemistä laeista voidaan myös järjestää kansanäänestys. Lakiesitys menee läpi kun se saa enemmistön Landtagissa ja ruhtinaan allekirjoituksen.[6]

Parlamentin paikoista kilpailee lähinnä kaksi puoluetta, Edistyksellinen kansanpuolue (Fortschrittliche Bürgerpartei, FBP) ja Isänmaallinen liitto (Vaterländische Union, VU). Viimeisimmät vaalit pidettiin 8. helmikuuta 2009 ja seuraavat pidetään helmikuussa 2013. Vuoden 2009 vaaleissa suurin puolue oli Isänmaallinen liitto 47,6% osuudella ja Edistyksellinen kansanpuolueen osuus oli 43,5% äänistä. Vapaa lista (Die Freie Liste) sai lisäksi 8,9% äänistä.[1]

Liechtensteinilla ei ole vuoden 1868 jälkeen ollut omia asevoimia, mutta hätätilanteessa kaikki palvelukseen sopivat miehet 60 ikävuoteen saakka voidaan kutsua asepalvelukseen.[6] Liechtensteinin perustuslaki kieltää säännölliset sotavoimat. Järjestystä pitää yllä kansallinen poliisilaitos. Maa kuuluu ETYJiin.[1]

Liechtensteinin ulkopolitiikka on pääosin Sveitsin johtamaa. Maalla on omat suurlähetystöt ainoastaan Berliinissä, Bernissä, Brysselissä, Genevessä, New Yorkissa (YK), Strasbourgissa, Washingtonissa sekä Wienissä.[8]

Parlamenttirakennus (Regierungsgebäude) valmistui 1905 ja on maapäivien ja hallituksen sijaintipaikka. Rakennus on historiallinen nähtävyys, Ruhtinasperhe asui vuoteen 1938 saakka Määrin Valticessa ja Itävallan Wienissä.[7]

Osat

Kartta Liechtensteinin kunnista

Liechtensteinin ruhtinaskunnan jaetaan kahteen osaan, Vaduziin eli Oberlandiin (Ylämaa) ja Schellenbergiin eli Unterlandiin (Alamaa). Kyseiset alueet on edelleen jaettu itsehallintoisiin kuntiin, joita maassa on 11.[6] Kuntalaiset äänestävät kunnallishallinnon ja kunnanjohtajan. Kunta voi enemmistöpäätöksellä jopa erota liittovaltiosta, vähintään kolme kuntaa voi yhdessä muuttaa lakeja ja neljä kuntaa voi vaatia muutosta perustuslakiin.[9]

Vaduzin alueella asui 23 315 ja Schellenbergin alueella 12 834 ihmistä vuonna 2010.[10]

Vaduzin alueseen kuuluvat seuraavat kunnat:[10]

Schellenbergin alueseen kuuluvat seuraavat kunnat:[10]

Talous

Peltoa ja vuoria Plankenissa.

Liechtenstein on kehittynyt 40 vuodessa maatalousvaltaisesta valtiosta yhdeksi maailman teollistuneimmista maista.[11] Vuonna 2009 maan bruttokansantuotteesta enää 8 % tuli maataloudesta, 37 % teollisuudesta ja 55 % palveluista.[1]

Liechtensteinin pinta-alasta 22 % on viljelysmaana, kun mukaan ei lasketa alppiniittyjä. 45 % maatalouden tuotannosta tulee maitotaloudesta. Maan noin 60 maitotilaa tuottivat vuonna 2010 yhteensä 14 miljoonaa kiloa maitoa.[12]

Liechtenstein tunnetaan maailmalla veroparatiisina. Pienestä koostaan huolimatta sen on onnistunut kehittyä vauraaksi, teollistuneeksi vapaan markkinatalouden maaksi. Teollisuus tuottaa suurimman osan maan bruttokansantuotteesta. Liechtenstein on muun muassa erikoistuneiden hammaslääketieteen laitteiden johtava tuottaja maailmassa. Teollisuustuotteet tuotetaan miltei yksinomaan vientiin. Teollisuuden ohella myös finanssisektori on pankkisalaisuuden ansiosta merkittävä.[6] Muut maat ja erityisesti Saksa ovat painostaneet Liechtensteiniä kehittämään pankki- ja verojärjestelmän läpinäkyvyyttä.[1]

Ruhtinaskunnalla on Sveitsin kanssa tulli- ja rahaliitto, joten maan valuuttana toimii Sveitsin frangi. Maa on ollut ETA:n jäsen vuodesta 1995 lähtien. Omien postimerkkien myynti tuottaa Liechtensteinille 15 % kansantulosta. Liechtenstein on myös suosittu matkailumaa. Vuonna 2006 maassa kävi 56 200 ulkomaalaista matkailijaa.[13]

Liechtenstein on hyvin riippuvainen tuontienergiasta, oma energiantuotanto kattaa vain 9 % kulutuksesta.[14]

Liechtensteinissa on 9 km rautatietä ja 380 km maantietä.[1] Rautatietä hallinnoi Itävallan valtionrautatiet, ja rataosuuden varrella on neljä seisaketta.[15] Linja-autoverkosto on kattava ja edullinen. Maassa ei ole omia lentoasemia, lähimmät lentoasemat ovat Zürichin-Kloten 115 km ja Altenrhein 50 km:n päässä Sveitsin puolella sekä Friedrichshafen 85 km:n päässä Saksassa.[16]

Väestö

Heinäkuussa 2012 Liechtensteinissa arvioitiin olevan 36 713 asukasta. Vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan 65,6 % maan asukkaista kuului kantaväestöön 34,4 % kuuluessa muihin etnisiin ryhmiin. 76,2 % liechtensteinilaisista on katolilaisia ja 7 % protestantteja. 6,2 % kuului muihin uskontoryhmiin ja 10,2%:n uskoa ei tiedetä. Kuolinajan ennuste on maassa 81,5 vuotta. Lapsiluvun odote oli vuoden 2012 arvion mukaan 1,69 lasta naista kohden.[1] Virallinen kieli on saksa, maassa puhutaan myös alemannin murretta.[11]

Opiskelu valtion ylläpitämissä kouluissa on ilmaista. Niiden lisäksi on kaksi yksityiskoulua sekä erityiskoulu vammaisille lapsille. Korkea-asteen oppilaitoksia on kolme: Liechtensteinin yliopisto, Liechtensteinin ruhtinaskunnan yksityinen yliopisto ja Liechtenstein-instituutti. Näistä yksityinen yliopisto keskisttyy lääke- ja oikeustieteen jatko-opintoihin. Vuonna 1986 perustetussa Liechtenstein-instituutissa tutkitaan ja opetetaan valtion sisäisiin asioihin liittyviä aineita kuten kotimaan historiaa, talous- ja valtiotiedettä. Suuri osa liechtensteinilaisista nuorista hakeutuu kuitenkin opiskelemaan ulkomaille, etenkin Sveitsiin ja Saksaan.[17]

Poliisivoimat ja maanpuolustus

Liechtensteinin poliisivoimat huolehtivat maan sisäisestä turvallisuudesta. Sillä on kenttätyössä 87 poliisia ja 38 siviilityöntekijää. Poliisit ovat aseistettuja. Rikollisuus on Liechtensteinissä lähes olematonta. Maan vankilassa on vain muutamia, tai ei lainkaan vankeja. Yli kahden vuoden pituisen vankeustuomion saaneet siirretään Itävallan vastuulle. Liechtensteinin poliisivoimat toimivat kolmikantayhteistyössä Itävallan ja Sveitsin viranomaisten kanssa.[18] Liechtenstein noudattaa puolueettomuuspolitiikkaa ja on yksi harvoista maailman valtioista jolla ei ole asevoimia. Asevoimat lakkautettiin Preussin–Itävallan sodan jälkeen, jossa sillä oli 80 miehen vahvuinen armeija, joka tosin ei osallistunut taisteluihin. Viimeinen Liechtensteinin armeijaan kuulunut sotilas kuoli vuonna 1939 95-vuotiaana.[19] Maaliskuussa 2007 107:n miehen vahvuinen sveitsiläinen jalkaväkiosasto eksyi harjoituksissa rajan ylitse puolitoista kilometriä Liechtensteinin puolelle. Erehdyksen havaittuaan he palasivat omalle puolelleen.[20] Sveitsin asevoimat tiedotti asiasta Liechtensteinille, joka hyväksyi virallisen anteeksipyynnön.[21]

Kulttuuri

Taidemuseo Vaduzissa.

Liechtensteinin kulttuurinen keskus on pääkaupunki Vaduz. Siellä sijaitsevat kansallismuseo sekä monet taidegalleriat. Liechtensteinissa on paljon kulttuuriaktiviteettejä, ja ihmiset ovat niissä aktiivisesti mukana. Kuorolaulussa maalla on pitkät perinteet; maaseudulla on tyypillisesti torvisoittokuntia ja kuoroja, ja Vaduzin ja Balzersin kaupungeissa toimivat arvostetut operettiseurueet. Vanhoihin käsityöperinteisiin ovat kuuluneet tynnyrien ja puukenkien sekä koristeellisten haravien veistäminen. Monet kansantarinat ovat peräisin noitavainojen ajalta 1600-luvulta.[22]

Vuonna 2000 Liechtensteiniin avattiin nykytaiteen museo.[23]

Liechtensteinissa on painettu omia postimerkkejä vuodesta 1912. Ne ovat kuuluisia kauneudestaan, ja tuovatkin valtiolle huomattavia tuloja. Monet Liechtensteinin suurimmista taiteilijoista ovat omistautuneet suunnittelemaan näitä maailmankuuluja postimerkkejä. Vaduzissa on toiminut 1930-luvulta asti postimerkkimuseo, joka on nykyisin osa Kansallismuseota.[24]

Schaanissa sijaitsee maailmankuulu teatteri ’’Theater am Kirchplatz’’. Siellä esitetään draaman lisäksi pantomiimia, lastenteatteria, nukketeatteria ja elokuvia.[25]

Vaduzissa sijaitsee kuuluisa musiikkikoulu, joka on samassa rakennuksessa, missä Liechtensteinin ehkä kuuluisin säveltäjä Josef Gabriel Rheinberger syntyi.[26][27]

Gutenbergin linna Balzersissa.

Liechtensteinissa on monia vanhoja linnoja, kuten Vaduzin linna, Gutenbergin linna Balzersissa sekä Schellenbergin linnan rauniot.[28]

Liechtensteinin jalkapallomaajoukkue ei ole koskaan selviytynyt maailman- tai Euroopan-mestaruuskilpailujen lopputurnaukseen. FIFA:n rankingissa toukokuussa 2012 se oli sijalla 128.[29]

Liechtenstein on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1936. Sillä on yleensä talviolympialaisissa 5–10 urheilijan joukkue, kesäkisoissa vain muutamia urheilijoita. Eniten mitaleita on saanut alppihiihtäjä Hanni Wenzel: kaksi kultaa, hopean ja pronssin.[30]

Juhlapäivät

Pvm Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä Neujahr
6. tammikuuta Loppiainen Heilige Drei Könige
2. helmikuuta Kynttilämessu Maria Lichtmess
siirtyvä Laskiaistiistai Fasnachtsdienstag
19. maaliskuuta Joosefin päivä Josefstag
siirtyvä Pitkäperjantai Karfreitag
siirtyvä Pääsiäissunnuntai Ostersonntag
siirtyvä Pääsiäismaanantai Ostermonntag
1. toukokuuta Vappu Tag der Arbeit
siirtyvä Helatorstai Christi Himmelfahrt
siirtyvä Helluntai Pfingst
siirtyvä Pyhän ruumiin juhlapäivä Fronleichnam
15. elokuuta Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen päivä Maria Himmelfahrt Kansallispäivä
8. syyskuuta Neitsyt Marian syntymäpäivä Maria Geburt
1. marraskuuta Pyhäinpäivä Allerheiligen
8. joulukuuta Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen päivä Maria Empfängnis
25. joulukuuta Joulu Weihnachtstag
26. joulukuuta Tapaninpäivä Stefanstag

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k Liechtenstein The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ Country Comparison – Area The World Factbook. CIA. Viitattu 20.5.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Country Comparison – Population The World Factbook. CIA. Viitattu 20.5.2012. (englanniksi)
  5. ↑ Vaalitappio johti pääministerin eroon Liechtensteinissa 8.2.2009. HS.fi. Viitattu 8.2.2009.
  6. ↑ a b c d e f g h i j Timothy L. Gall ja Jeneen M. Hobby: Worldmark Encyclopedia of the Nations – Volume 5, s. 385−389. Thomson Gale, 2007. ISBN 1-4144-1094-8. (englanniksi)
  7. ↑ a b History of the Princely House The Princely House of Liechtenstein. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)
  8. ↑ Liechtenstein Embassies Abroad allembassyonline.com. Viitattu 16.5.2012.
  9. ↑ Christian Newbury: Local Democracy in Liechtenstein 2006. Congress of Local and Regional Authorities. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)
  10. ↑ a b c Liechtenstein Citypopulation.
  11. ↑ a b Background Note: Liechtenstein US Department of State (englanniksi)
  12. ↑ Liechtenstein in Figures 2012 s. 30
  13. ↑ Liechtenstain - EU. General economic figures (PDF) liechtenstein.li. Viitattu 9.5.2012. (englanniksi)
  14. ↑ Liechtenstein in Figures 2012 s. 40
  15. ↑ Liechtenstein in Figures 2012 s. 38
  16. ↑ FAQ Tourism Regierung des Fürstentums Liechtenstein. Viitattu 15.5.2012.
  17. ↑ Education & Science Regierung des Fürstentums Liechtenstein. Viitattu 15.5.2012. (englanniksi)
  18. ↑ Liechtenstein – facts and figures Office for Foreign Affairs of Liechtenstein. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  19. ↑ David Beattie: Liechtenstein: A Modern History, s. 30. I.B. Tauris, 2004. ISBN 1-85043-459-X. (englanniksi)
  20. ↑ Not-so-precise Swiss army unit mistakenly invades Liechtenstein cbcnews. 2.3.2007. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  21. ↑ Whoops! Swiss Accidentally Invade Liechtenstein abcnews. 3.3.2007. Viitattu 17.2.3013. (englanniksi)
  22. ↑ Liechtensteiners Countries and their cultures. Viitattu 16.5.2012.
  23. ↑ History Kunstmuseum Liechtenstein. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)
  24. ↑ Postmuseum des Fürstentums Liechtenstein Liechtensteinisches Landesmuseum. Viitattu 16.5.2012. (saksaksi)
  25. ↑ Theater am Kirchplatz (TaK) Offizielle Tourismus Seite fur Liechtenstein. Viitattu 15.5.2012.
  26. ↑ Liechtenstein music school Liechtenstein. Viitattu 16.5.2012. (englanniksi)
  27. ↑ Hoistorical places and buildings Europe Today. 1999. Viitattu 16.5.2012.
  28. ↑ Historical sights Die Offizielle Tourismus Seite fur Liechtenstein. Viitattu 15.5.2012.
  29. ↑ Associations: Liechtenstein FIFA. Viitattu 16.5.2012.
  30. ↑ Liechtenstein in Olympics Sport reference

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liechtenstein.
Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
1Lasketaan kuuluvaksi myös Aasiaan.

 

Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Liechtenstein&oldid=13469419”